Kun kuuntelen lauluja omalla kielelläni, ihmettelen, kuinka vähän suomalaiset arvostavat kieltään ja kulttuuriaan, ja kumartavat muualta maailmasta tulevalle massatuotannolle.
Monet nuoret laulajat ovat jo parin vuosikymmenen ajan venytelleet ja lyhennelleet suomen kieltä kuulostaakseen enemmän mannermaisilta. Onneksi viime vuosina on tullut myös nuoria, jotka lausuvat suomen kieltä niin kuin sitä kuuluukin. Otin esimerkkinä kaksi heistä.
Both videos have English Subtitles. Turn the ad off by clicking Ohita mainos -text.
Johanna Kurkela laulaa kappaleen Sun särkyä anna mä en (Music by Tomi Aholainen and Lyrics by Heikki Kerkelä). Laulu on Marmoritaivas –albumilta (2007).
Jenni Vartiainen esittää oman laulunsa Missä muruseni on (Music and Words Jenni Vartiainen). Laulu on Seili -albumilta (2010).
Lähetin tämän runon vastauksena ystävälle, joka toivotti minulle tasaisempia aikoja. On kuitenkin niin, että niitä en voi saavuttaa, mutta voin myöntää rajallisuuteni ja se voi olla helpottavaa, kun en tavoittele enempää kuin mihin kohtuudella pystyn.
I sent this poem in response to you wishing me a smoother time. However, it is not possible to achieve them, but I can admit my limitations and it can be helpful when I do not strive for more than I can reasonably do.
Joskus kieleni on raskas
Kiitos vastauksestasi ja neuvoistasi. Tasapaino on kuitenkin saavuttamattomissani. Sellaista on maanis-depressiivisen ihmisen elämä. Ehkä syömäni lääkkeet aiheuttavat unettomuutta, ehkä vain alhainen melatoniinitaso. Parasta vain myöntää rajallisuutensa ja todeta, että joskus jopa oma kieleni on minulle raskasta, saati sitten vierailla kielillä puhuminen.
Thank you for your answer and for your advice. However, the balance is out of my reach. Such is the life of a manic-depressed person. Maybe the medications I eat cause insomnia, Just perhaps low levels of melatonin. The best thing to do is to admit own limitations and find that sometimes even my own Tongue is too heavy to move.
Seurasin televisiosta nuorten ihmisten ilmastonmuutoksen vastaisia mielenosoituksia nyt viikonloppuna Suomessa. Toimittajat haastattelivat muutamia heistä ja kävi ilmi, että heidän tietämyksensä oli vähäistä ja kaikki vastuu sysättiin päättäjille. Toisaalta jotkut toimittajista näyttivät olevan huvittuneita nuorten energiasta. Sitten oli vielä tämä ruotsalainen ympäristöaktivisti Greta Thunberg, joka piti tulisen puheen 23.9.19 Yhdistyneiden kansakuntien Ilmastotilaisuudessa. Hän syytteli siinä avoimesti aikuisia ihmisiä osin aiheestakin, mutta syyttely ei synnytä kuin vasta syytteitä, jolloin itse päämäärä jää sormella osoitteluiden alle.
Maailma on siinä tilanteessa, että kaikkien on luovuttava mukavuuksista ja keksittävä rakentavia ehdotuksia muutoksien viemiseksi läpi. Nämä muutokset ovat sitä paitsi aloitettava heti. Esimerkiksi, kun todetaan yksityisautoilun haitallisuus, niin hallitukset voisivat säätää yksityisauton käyttökieltopäiviä. Näiden ja muiden vastaavanlaisten päätöksien myötä ihmisiä totutettaisiin siihen, mitä puhtaampi eläminen tarkoittaa syyttelyiden sijasta. Maailman suurimmissa kaupungeissa yksityisauton käyttökielto per auto osuisi tietysti harvemmin kuin sellaisissa kaupungeissa, joissa julkinen liikenne on paremmin järjestetty, mutta kaiken tämän tulisi tähdätä yksityisautoilun käytön radikaaliin vähentämiseen. Todellisuudessa todella harvojen ihmisten täytyy käyttää yksityisautoa Suomessa työmatkoillaan.
Olen ihmetellyt sitä, kuinka tavaroita heitetään roskiin, kun niissä on vain yksi pieni osa rikki. Tällaisen vähentämiseksi Euroopan unionin tulisi laatia standardit, jotka määrittäisivät sarjatuotanto-osille standardit. Näin esimerkiksi kaikki tietokoneen kuoret olisivat keskenään yhtenevät, kaikki akut toimisivat kaikissa vastaavissa laitteissa, käyttöjärjestelmien tulisi toimia kaikilla prosessoreilla, ettei tämän epäsopivuuden takia laitteita jäisi laatikoihin tai kulkeutuisi kaatopaikalle. Kuulakynien säiliöt kävisivät kaikkiin kynäkuoriin ja kynien ala- ja yläosat olisivat kierrestandardien vuoksi yhtenevät. Nämä kierrätykset loisivat valtavasti työpaikkoja ja ajan kanssa ei enää välttämättä myytäisi kokonaisia laitteita vaan vain osia, joiden asentamisen uusi ammattikunta toteuttaisi. Kuluttaja ei ostaisikaan laitetta vaan kokonaispalvelun tietynlaiselle tarpeelle. Koska tämä kierrätyksen lisäys vähentäisi valmistajien tuloja, tulisi heille antaa mahdollisuus toteuttaa tämä muutos. Näin tehtaiden sisällä osa työntekijöistä voisi siirtyä kulutuslaitteiden valmistuksesta asennus- ja kierrätystehtäviin.
Loma-matkailua tulisi myös säädellä niin, että yksityisihmiselle asetetaan kilometri- tai päästöraja, jota he eivät saa ylittää tietyn ajan kuluessa. Näiden kilometrien ostaminen toisilta ihmisiltä on myös tehtävä mahdottomaksi, koska muuten kävisi niin, että huono-osaiset myisivät niitä parempiosaisille. Tällaisien rajoituksien tarve tietysti poistuisi, jos kulkuneuvoista tulee saasteettomia. Laitevalmistajien lupauksia vähemmän saastuttavista kulkuneuvoista ei pidä ottaa ilmastonmuutosta hidastavina tekoina. Globaalitoiminta on lähes rikollista, koska se hidastaa ja usein myös tekee tarpeettomaksi paikallisen palveluiden ja tuotteiden valmistamisen sekä osien kierrättämisen.
Vaikka nämä ehdotukset eivät ehkä ole parhaita mahdollisia, ne ovat oikeansuuntaisia. Muutoksien käytäntöön tuominen on ilmastomuutoksen hillinnässä se vaikein askel. Se askel, jota kaikki vihaavat ja torjuessaan käytännön askeleita syyttelevät toisiaan itseään suuremmasta kulutuksesta. Toki tämä ei ole mitään tiedostettua toimintaa, mutta muutoksien edessä tunteet ovat niin pinnassa, että ylilyöntejä tulee. Sitä paitsi hyökkäys on paras puolustus. Nyt maailma on kuitenkin siinä pisteessä, ettei se voi hyökätä vaan vain puolustaa tulevien sukupolvien oikeutta olla olemassa.
Tämä kirjoittelu alkoi siitä, että kirjoitin runon, jossa ihmettelen meitä ihmisiä. Se menee näin
PS Ehkä joku lukijoista ajattelee, että onko tuolla jätkällä varaa puhua noin ja ehdottaa ihmisten elämästä vaikeampaa. Siinä mielessä hän on oikeassa, että kaikkihan me täällä tuhoamme pesäämme. Silti hän tuskin voi väittää, että koska olemme kerran varkaita meidän tulee olla aina varkaita eli kun me kaikenikäiset olemme jo syyllistyneet pesämme vahingoittamiseen, meillä ei ole varaa ehdottaa parannuksia. Älkää olko huolissanne, kyllä minäkin rakastan mukavuuksia ja kärsin niiden menettämisestä, mutta nyt olemme tilanteessa, että asenteiden on muututtava.
More Action Less Talk
I watched the TV report young people against climate change this weekend in Finland. Reporters interviewed some of them, and it revealed that their knowledge was limited. They shifted responsibility to decision-makers. On the other hand, some journalists seemed amused by the energy of the youngsters. Then there was this Swedish environmental activist, Greta Thunberg, who gave a fiery speech at the United Nations Climate Change Conference on 23 September 2019. He openly accused adult people partly with reason, but the accusation is no more than a charge, whereby the goal itself is buried under the finger of the index.
The world is in a position where everyone has to give up comfort and come up with constructive suggestions to bring about change. Moreover, these changes must begin immediately. For example, when detecting the harmfulness of private motoring, governments could adjust the dates for prohibiting private motoring. These and other similar decisions would get people used to what purer living means instead of blaming. In reality, very few people have to use a private car in Finland for business trips.
I wondered how goods are thrown into the trash when there is only one small broken particle. To reduce this, the European Union should develop standards defining standards for serial production parts. This way, all computer cases would be matched, all batteries would work on all similar devices, operating systems should work on all processors, so this incompatibility would not leave the devices in boxes or landfill. The ballpoint pen cartridges would fit into all pen cases, and the top and bottom of the pens would be standardized for twisted standards. These recyclables would create enormous jobs, and in the future would no longer necessarily sell whole equipment but only parts that a new profession would install. The consumer would not buy the device, but for a particular kind of overall service. As this increase in recycling would reduce manufacturers’ income, they should be allowed to implement this change.
The governments should regulate Holiday tourism by setting a kilometer or emission limit for an individual. Buying these kilometers from other people must also be made impossible. Otherwise the poor would sell them to the better-paid ones. The need for such restrictions would be eliminated if the vehicles became pollution-free. The device manufacturers’ promises of less polluting cars should not be taken as actions to slow down climate change. Global activity is almost criminal because it slows down and often also eliminates local production of services and products and recycling of parts.
While these suggestions may not be the best ones, they are a step in the right direction. Implementing change is the most challenging step in combating climate change. An action that everyone hates and accuses each other of taking more significant steps to combat practical steps. Sure, this is not a conscious activity, but in the face of change, emotions are on the surface so that excesses will come. Besides, an attack is the best defense. Now, however, the world is at the point that it cannot attack but merely defend the right of future generations to exist.
This writing started with a poem that marvels at human beings. It goes like this
PS Maybe one of the readers is wondering if that guy can afford to suggest more difficult things to people’s lives. He/she is right in the sense that we all are destroying our nest here. Don’t worry, yes, I love amenities and suffer the loss, but now we are in a situation where attitudes have to change.
Kun ei anna logiikan syödä sanomaa, usein yllättyy. Kuta kuinkin tällaisena tämä siemen tuli mieleni multaan ja minulla oli kova tarve muokata siitä selkosanoma. Onneksi en tehnyt, sillä nyt pian vuorokauden jälkeen lukiessani värssyn huomaan siinä olevan selvä ja looginen juoni. Itsemurha ei onnistunut ja kuolema on loukkaantunut, koska kokee tulleensa hyväksi käytetyksi. Sinä luovana lukijana voit löytää siitä aivan toisenlaisen kytkennän. Se abstraktissa runoudessa niin kuin kuvataiteessa on plussaa, että teoksella on aina henkilökohtainen suhde katsojaan, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa kertoa, mistä on kysymys.
In Interlingua, the story is the same as in a Finnish version but I express it more abruptly, almost in a rude way. Luckily, I didn’t start to explain this verse though I didn’t immediately get its logic. Next day it was clear to me. Death is angry because it has been exploited. A human didn’t endure life. Of course, this is only my view. You might invent something else.
I updated today (17.5.19) Yelling Rosa Poetry Page where you can read my poems in English in one place. You can get there by clicking this. Below you see the picture of the page.
You can listen to a poem when you see the player like here below “What the Fuck” poem.
