Raiskattu olo

Tuo nainen, psykiatri, vähätteli jokaista sanaani ja elettäni
aivan kuin valehtelisin hänelle tai olisin vastaanotolla
ilman syytä ja tarkoitusta, kuluttaisin viekoitellen
hänen kallisarvoista aikaansa suurentelemalla
tuskaani.
Koskaan ei minua ole raiskattu,
mutta jotain tällaista se lienee:
tulla kohdeltua kaltoin ja vielä tunnettava
syyllisyyttä kohtalostansa,
niin ettei viha pelasta ahdingosta
ja suru tuntuu vääryydeltä itseään
kohtaan.
© Yelling Rosa
11/9 –18

Mietin pitkään, julkaisenko tämän runon vai kirjoittaisinko laajemmin syrjityksi tulemisesta. Barack Obama lausui Suomen vierailullaan, että maapallon eri osien eriarvoisuutta ei voi pitää yllä loputtomiin, koska se johtaa siihen, että köyhistä maista tulee ihmisiä hyvinvointivaltioihin.  Sitten julkaistiin YK:n alaisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti, joka ennustaa maapallolle itkua ja hammasten kiristystä, jos ilmaston lämpenemistä ei saada nopeasti pysäytettyä.

Itse olen monen vuosien ajan puhunut maailmanlaajuisesta samapalkkaisuudesta ammattialoittain, joutuen pilkatuksi. Näen sen edelleen ainoana riittävänä toimenpiteenä paikallisuusasteen nostamisen lisäksi. Jos ja kun palkka on kaikkialla sama, tuotteita ei tarvitse kuljettaa ympäri maailmaa saastuttaen valtameriä ja ilmakehää. Näiden toimenpiteiden esteenä on se, että parempiosaiset eivät ole valmiita tinkimään elintasostaan, vaikka sen ylläpidolle ei ole mitään edellytyksiä.

Tästä voisi puhua enemmänkin, mutta olen itse asia hyvin väsynyt ihmiskunnan tyhmyyden vuoksi, enkä usko siihen olevan vastalääkettä. Koska muutoshaluja ei ole, olen alkanut ajatella, että onko suurvalloilla varasuunnitelma eli kaikessa raadollisuudessa hyväksyä se, että katastrofia ei mahdollisesti saada pysäytettyä, jolloin omat rajat turvataan sotavoimin. Ilmaston lämpeneminenhän tulee koettelemaa pahiten niitä alueita, joilla valmiiksi menee huonosti: ruoka ja vesi loppuvat ensimmäiseksi sieltä, missä ne ovat jo nyt kortilla, eikä näillä mailla ole asevoimia turvanaan.

Koko ajan näiden vuodesta 2015 lisääntyneiden pakolaisvirtauksien alettua olen yrittänyt puhua siitä, että se ei ole mikään ratkaisu, jos muutamia kymmeniä miljoonia ihmisiä otetaan hyvinvointivaltioihin, koska tämä on vasta alkusoittoa tulevasta. Silloin minut tuomittiin rasistiksi, koska en hurrannut neropattien lailla sitä, kuinka pakolaisten ottaminen on inhimillistä, vaan koetin saada ihmiset näkemään näiden virtojen synnyn johtuvan globaalista uusliberaalisesta talouspolitiikasta eikä yksittäisten ihmisten sallivuudesta tai sallivuuden puutteesta. Onneksi Barack Obaman ja IPCC:n raportti tukevat minua ja antoivat minulle rohkeutta ottaa uudelleen esille tämän aiheen: resurssien jakamisen välttämättömyyden ihmiskunnan pelastamiseksi.

Kirjoitin tästä aiheesta:

https://yrosa.wordpress.com/2017/08/15/paucalismi-ei-ole-globalismia/

Lisää suomenkielisiä runojani osoitteessa:
http://www.yellingrosa.com/runot01.htm